Lapsen etu tulee muistaa työelämän muutoksessa

Ei voida odottaa, että perheet ja varhaiskasvatuspalvelut pystyvät mukautumaan kaikkiin sääntelystä vapautuvan työelämän vaatimuksiin

Kauppojen ja palveluiden laajentuneet aukioloajat vaikuttavat myös lapsiperheisiin, varhaiskasvatuspalveluihin ja lapsiin.  Viimeaikaisten uudistusten yhteydessä on syytä tarkastella talouden ja työllisyyden rinnalla myös lasten ja perheiden hyvinvointia.

Suomessa on laadukas ja palvelurakenteeseemme hyvin istuva lasten vuorohoitojärjestelmä.  Sen palvelut ovat korvaamattoman tärkeitä lukuisille alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen.

Järjestelmä on kansainvälisestikin arvioituna ainutlaatuinen, mutta siinä on joitakin aukkokohtia. Yksi niistä koskee pienten koululaisten hoitoa. Vain hyvin harvassa kunnassa on tarjolla ilta- ja viikonloppuhoitoa sellaisille 7–8 –vuotiaille lapsille, joiden molemmat vanhemmat tai yksinhuoltajavanhempi työskentelevät epätyypillisinä aikoina.

Kun lapsi tulee kouluikään, moni perhe on vaikean tilanteen edessä. Miten lasten ilta- ja viikonloppuhoito järjestetään?

Toinen epäkohta palvelujärjestelmässämme on se, että kun lapsi on vuorohoidossa ilta- ja viikonloppupainotteisesti, hän ei välttämättä pysty osallistumaan täysipainoisesti varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Myös mahdollisia yksilöllisiä tukitoimia voi olla hankala taata iltaisin ja viikonloppuisin.       

Suomalainen järjestelmä nojaa liiaksi siihen, että vuorohoitopalvelut kykenevät loputtomasti vastaamaan kaikkiin työelämän muutoksiin ja että vanhemmat ja lapset mukautuvat.

Joustava vuorohoito on vanhempien etu, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että työelämän ja samalla lapsen arjen annetaan muuttua yhä vaativammaksi ja ennakoimattomammaksi.

Hiljattain uusitussa varhaiskasvatuslaissa kuntia velvoitetaan tarjoamaan päivähoitoa sitä tarvitseville lapsille vanhempien työaikojen mukaisesti. Varhaiskasvatuslaki esimerkiksi ei aseta mitään rajoituksia sille, kuinka lyhyellä varoitusajalla lapselle täytyy järjestää tarvittava ilta-, yö- tai viikonloppuhoito vanhemman työvuoron muuttuessa.

 Vanhemman työvuoron venyessä myös lapsen yhtäjaksoinen hoidossa olo saattaa pitkittyä. Vuorohoitoa tarjoavien päiväkotien johtajat toivovat, että yhteiskunnan taholta annettaisiin nykyistä selvempiä ohjeita esimerkiksi yhtäjaksoisen hoidossa olemisen maksimikestosta sekä henkilöstömitoituksista ilta-ja viikonloppu- ja yöaikaan. Myös vanhemmat kaipaavat selkeitä ja yhteneväisiä käytäntöjä vuorohoitoon, jossa lapsilla on yksilölliset hoitoajat. Nyt päiväkotien johtajat joutuvat eettisesti vaikeaan tilanteeseen pyrkiessään palvelemaan työssä käyviä vanhempia mahdollisimman hyvin ja samalla puntaroimaan, mitä lapsen etu käytännössä tarkoittaa.

Purkamalla työaikojen sääntelyä hallitus on viemässä Suomea yhä enenevästi kohti 24/7 yhteiskuntaa.  Vuorohoidon rinnalla lapsiperheiden ja päivähoidon tueksi tarvitaan myös työ- ja perhepoliittisia toimia. Isien osallistumista lastenhoitoon ja -kasvatukseen on tärkeä tukea, sillä vanhempien hoitaessa vuorotellen lastaan lapsen tarve ilta,- viikonloppu- ja yöhoitoon vähenee.

Työelämän joustoja tulee kehittää ja vanhemmille tulee tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa työaikoihinsa, esimerkiksi lapsen aloittaessa koulun. Varteenotettavia osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee lisätä. Lyhennetyn työajan tai osa-aikatyön mahdollisuus ei saa kuitenkaan merkitä sitä, että työntekijälle samalla asetetaan ehdoksi epätyypilliset työajat ja vähäinen työaikojen ennakoitavuus, mikä näyttää olevan Euroopan mittakaavassa yksi trendi. Onko pienen lapsen (yksinhuoltaja)vanhemman esimerkiksi otettava vastaan työpaikka, jossa on epätyypilliset työajat?

Olennaista perheille on, kuinka kaukana lähin vuorohoitoyksikkö sijaitsee ja miten vanhempi pääsee kuljettamaan lastaan kodin ja hoitopaikan välillä varhain aamulla tai myöhään illalla. Palvelujen aukioloaikoja tarkasteltaessa on tärkeä huomata, että lapsen hoidon näkökulmasta on eroa, ovatko kaupat auki yhdeksään, yhteentoista asti vai läpi yön, ja esimerkiksi myös tulevina joulunpyhinä.

Työelämän, perheiden ja lasten näkökulmat on nivottava yhteen entistä kokonaisvaltaisemmin.

Anna Rönkä ja Leena Turja

Anna Rönkä on professori ja Leena Turja yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 20.12.2016