Kirjoittajan arkistot:haukkalansaatio

Lapsia ja nuoria pitää kuunnella herkällä korvalla

Vieraskynäartikkeli Keskisuomalainen 14.2.2021

Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset jäävät kauaksi kärjestä, kun on kysymys hyvän mielen (onnellisuuden) kokemuksista tai vanhempana jaksamisesta.

Näin on, vaikka suomalaiset arvioivat elämänsä hyväksi, koska luottavat viranomaisiin ja läheisiinsä tuen antajina. Mielen hyvinvointia nakertaa globaali kilpailu suoritusodotuksineen ja itsekeskeisine arvioineen. Vanhempien uupumus puolestaan heijastuu lasten hyvinvointikokemuksiin.

Vuonna 2013 perustettu Haukkalan säätiö toimii keskisuomalaiselta perustalta lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin edistämiseksi. Se julkaisi vuonna 2018 Keski-Suomen lapsiohjelman alaotsikolla on Lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Ohjelman tavoite on lapsiystävällinen maakunta ja lapsiystävälliset kunnat sekä perheystävälliset työpaikat ja palvelut.

Kunnilla on Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyvä lakisääteinen velvollisuus edistää lapsen (kaikkien alle 18-vuotiaiden) etua: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” Sen toteutus edellyttää lapsivaikutusten arviointia.

Perustuslaki edellyttää, että ”Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.” Kuntien tulee siten kuulla oppilaita muun muassa pidentyvää oppivelvollisuutta toteutettaessa.

Hyvinvoinnin kokemusta syntyy monilla alueilla, kuten lapsiohjelmassa on eritelty.  Sitä syntyy fyysistä kehitystä tukevassa toiminnassa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja tunnesuhteissa.

Varsinkin toveri- ja opettajasuhteissa Suomessa olisi parannettavaa niin turvallisuuden kuin opettajilta saadun tuen lisäämiseksi.

Uusien asioiden oppiminen ja muut älylliset toiminnot synnyttävät innostusta ja tiedonhalua ja taiteellinen toiminta hyvinvoinnin kokemuksia. Eettisen kehityksen alueilla yhteiset normit luovat turvallisuutta ja henkisen kehityksen alueella oma arvoperusta tuo elämään mielekkyyden kokemuksia.

Covid 19-virus tuo muutoksia niin aikuisten kuin lasten elämän kaikkiin puoliin. Muutokset ovat koetelleet raskaimmin niitä, joilla perusturva muutoinkin on ohuinta. Toipuminen poikkeuksellisesta tilanteesta vaatii lasten ja nuorten osalta tehostettuja tukitoimia kaikilla kehityksen ja hyvinvoinnin alueilla.

Perustan luo perheen taloudellinen toimeentulo ja vanhempien työ.

Lasten ja nuorten oman kokemusmaailman merkittäviä sisältöjä ovat vanhempien heille antama aika ja kannustus, toverisuhteet, oppimisen mahdollisuudet ja tuki, harrastukset ja elämään virkistystä tuova vaihtelu sekä tukipalvelujen nopea ja helppo saatavuus, jos tarvetta ilmenee.

Nykyisen hallituksen ’Suomen malliksi’ nimeämä ohjelma sisältää laadukkaasti ohjatun ja lapsen itsensä toivoman harrastustoiminnan järjestämistä koulun yhteydessä tasapuolisesti kaikille oppilaille. Sen toteuttaminen vaatii kunnallisia toimia. Harrastukset tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia kaikilla alueilla fyysisestä henkiseen.

Kuulemmeko unohdettujen lasten huokauksia?

Koulujen ja päiväkotien sijainnilla ja toiminnan laadulla on koko perheeseen ja yhteisöön ulottuvia vaikutuksia. Vanhempien joustavat työjärjestelyt tukevat perhe-elämän sujumista ja ihmissuhteita ja keventävät niin vanhempien kuin lasten kuormittumista.

Tukea perheille voidaan antaa myös kannustamalla perheitä syömään aterioita yhdessä, koska se edistää lasten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaneessa Anja Portinin kirjassa Radio Povov joidenkin, eri aloilla toimivien aikuisten korvat alkavat kasvaa, kun he kuulevat unohdettujen lasten huokauksia.

Tällaisia herkkäkorvaisia ihmisiä toivoisimme löytyvän Keski-Suomesta paljon, varsinkin niiden keskuudesta, jotka kuntien asioista päättävät.

Lea Pulkkinen
Puheenjohtaja 2013-2020

Anna Rönkä
Puheenjohtaja 2021-
Haukkalan säätiö
Jyväskylä

Kotikasvatus vaikuttaa siihen, miten lapset pärjäävät elämässään

Lapsesta keski-ikään jatkuneen samojen henkilöiden seurantatutkimuksemme perusteella voin yhtyä professori Plominin käsitykseen (HS 19.8.19) siitä, että vanhempien ammattiasemalla ja perheen taloudellisella tilanteella on vähemmän merkitystä lasten tulevan tulotason kannalta kuin mitä julkisuudessa usein oletetaan.

Myös ihmisten temperamenttipohjaiset piirteet, kuten ulospäin suuntautuvuus tai vetäytyvyys, joilla on vahva geneettinen tausta, ovat kasvuoloista suhteellisen riippumattomia.

Lapsen käyttäytymisen laadulliset piirteet ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä kotikasvatukseen. Se sisältää kodin ilmapiirin ja sen tarjoaman sosiaalisen alkupääoman, vanhempien keskinäisen suhteen, alkoholin käytön ja läsnäolon lasten elämässä sekä lapsilähtöisen kasvatuksen.

Lapsilähtöiset vanhemmat kykenevät mentalisaatioon eli sekä omien että lapsen ajatusten ja tunteiden huomioon ottamiseen. Siltä pohjalta he luovat ympäristön, jossa lapsi kokee vanhempiensa lämpöä ja hyväksyntää, ovat pysyvästi kiinnostuneita lapsen asioista, ottavat lapsen mielipiteet huomioon ja reagoivat lapsen tarpeisiin lohtua ja tukea antaen.

 Vanhempien lapsilähtöisyys on sosiaalisesta asemasta riippumatonta. Tiedämme, että vaatimattomissa oloissa elää hyviä vanhempia, joiden lapset menestyvät elämässä.

Lapsen ulospäin suuntautuvuus voi lapsilähtöisen kotikasvatuksen ansiosta kehittyä muita huomioon ottavaksi, rakentavaksi käyttäytymiseksi, johon sisältyy tunteiden säätelyä eli pyrkimystä ratkaista ongelmia, positiivista ajattelua, avuliaisuutta ja empaattisuutta. Vastakohtana on sosiaalinen avuttomuus, ahdistuneisuus ja tunteiden hallitsemattomat purkaukset.

 Kotikasvatus vaikuttaa myös yhteisön normien omaksumiseen ja siten käyttäytymisen säätelyyn.

Varhain omaksutut sosioemotionaalisen käyttäytymisen piirteet edistävät tai vaikeuttavat sopeutumista yhteisöelämän vaatimuksiin päiväkodista työelämään. Se näkyy erilaisten asioiden kasautumisessa. Rakentava suhtautuminen helpottaa kouluun sopeutumista ja menetystä opinnoissa ja työelämässä. Se selittää myös aikuisten tulotasoa. Ammatillinen menestys ja hyvät ihmissuhteet luovat perustaa mielen hyvinvoinnille.

Sen sijaan aggressiivinen käyttäytyminen voi johtaa kasautuviin ongelmiin. Varsinkin varhainen päihteiden käytön aloittaminen on suuri riski yhteiskuntaan jäsentymisen kannalta.

 Uusintarikollisten taustassa on vaikeita kasvuoloja. Sen sijaan ne henkilöt, joiden epäsosiaalinen käyttäytyminen rajoittuu nuoruusikään, ovat kasvaneet huolehtivammassa kasvuympäristössä. Heillä on henkinen lähtökohta, mihin palata ja mistä jatkaa oman elämän rakentamista.

Lea Pulkkinen
Professori emerita, Jyväskylän yliopisto

Julkaistu: Mielipide HS 21.8.2019

KUTSU JA OHJELMA: Iloa ja kipuilua varhaisnuorisoiässä

Haukkalan säätiö kutsuu nuorten kanssa toimivia ammattilaisia, tutkijoita, vanhempia ja opiskelijoita avoimeen asiantuntijaseminaariin

Iloa ja kipuilua varhaisnuorisoiässä

Ymmärrämmekö 13−17-vuotiaita?

Aika: perjantaina 27.9.2019 klo 12−16
Paikka: Jyväskylän yliopisto, päärakennuksen juhlasali C1

Tulostettava ohjelma (pdf)

Puheenjohtajana Päivi Fadjukoff, dosentti, Haukkalan säätiön hallituksen sihteeri

12:00   Avaus: Mitä varhaisnuorilta odotetaan?
Lea Pulkkinen, professori, Haukkalan säätiön puheenjohtaja

12:15   Kuullaanko meitä? Kokemuksia omasta elinpiiristä
Nuorten puheenvuoro, Nuorten Suomi r.y.

12:30   Lukiolaisen elämä, havaintoja uudesta kouluterveyskyselystä – onko yleissivistykselle ja hyvinvoinnille tilaa?
Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu 2015−2019

13:00   Varhaisnuorisoikä nuorisopsykiatrian näkökulmasta
Virve Kekkonen, nuorisopsykiatri, Kuopion yliopistollinen keskussairaala

13:40   Kahvitauko

14:00   Kouluun kiinnittymisen tutkimusta ja viestejä yläkoulusta
Tuomo Virtanen, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto

14:40   Varhaisnuoruus – ikä vapauden ja vaarojen risteyksessä
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu (videopuheenvuoro)

14:50   Aivojen kehitys varhaisnuoruudessa ja uuden vuosituhannen taidot
Silja Martikainen, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

15:30   Keskustelua: Mitä voisimme tehdä?
Puheenjohtajana Anna Rönkä, kasvatustieteen professori, Jyväskylän yliopisto

15:50   Tilaisuuden päättäminen

Iloa ja kipuilua varhaisnuorisoiassa HS2019Tilaisuuden järjestää Haukkalan säätiö yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa

Ilmoittautuminen: https://www.webropolsurveys.com/S/7B6203C419928956.par

Lisätiedot:

Haukkalan säätiön hallituksen sihteeri
Päivi Fadjukoff, paivi.fadjukoff@jyu.fi
puh. 050 5181410

 

Lapsen väkivaltaisuus tulisi nähdä mielenterveyden ongelmana

Nimimerkki Alkuopettaja kirjoitti (HS Mielipide 14.4.19) väkivaltaisesta lapsesta, joka varastaa opettajan huomion. Monet muutkin opettajat ovat ilmaisseet huolensa alakoululaisten väkivaltaisuudesta.

Tutkimuksen mukaan aggressiivinen lapsi pitää hyvänä opettajaa, joka ymmärtää lasta. Tasapainoinen lapsi painottaa opettajan opetuskykyä. Lapsen ongelmaa ei tule kuitenkaan jättää yksin opettajien hoidettavaksi.

 Lapsesta aikuiseksi –tutkimuksemme – jossa lasten aggressiivisuuden kehitystä on seurattu keski-ikään asti – osoittaa, että läpi kouluiän jatkuva aggressiivinen käyttäytyminen on vakava riski aikuisiän toimintakyvylle työelämässä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa. Siksi sen merkit tulisi nähdä mielenterveyden ongelmana ja järjestää hoito sen mukaisesti.

Aggressiivisuus on keino puolustaa itseään uhkaavassa tilanteessa. Siihen turvautuvat temperamentiltaan ulospäin suuntautuvat herkemmin kuin sisäänpäin suuntautuvat, jotka ahdistuvat uhkan edessä. Ohimenevinä aggressiivisuus ja ahdistuneisuus ovat ymmärrettäviä, mutta jos uhka on jatkuvaa eikä keinoja ole sen torjumiseksi, aggressiivisuus voi kehittyä väkivaltaisuudeksi ja ahdistuneisuus masentuneisuudeksi.

 Mielenterveyden hoitoa on ollut enemmän tarjolla masennukseen kuin väkivaltaisuuteen, joka on saanut tahallisen toiminnan leiman, ja siksi sitä on yritetty hallita rangaistuksin.

Väkivaltaisuuden ja itsetuhoisuuden taustalla on vakavia kehityksen riskitekijöitä. Ne voivat olla käyttäytymisen säätelyn oppimista vaikeuttavia neuropsykologisia ongelmia, mutta usein ne ovat luonteeltaan psykologisia. Tutkimuksissa ovat nousseet esiin kodin ristiriidat ja väkivalta, kiintymyssuhteiden kehittymisen häiriintyminen ja katkeaminen, monet elämänmuutokset ja puutteellinen ohjaus sosiaaliseen käyttäytymiseen vanhemmuuteen liittyvien ongelmien takia.

Tällaiset lapset ovat tavallista haavoittuvaisempia muille ongelmille. Niitä ovat vaihtuvat hoitajat päivähoidossa, suuret ryhmät, joissa lapsi ei saa yksilöllistä huomiota, pitkät hoitopäivät, jotka nostavat lapsen stressihormonitason kroonisesti korkealle, sekä kouluiässä iltapäivät, jolloin elämän pääsisältönä on uppoutuminen virtuaalimaailmaan. Tällöin ei ole mikään ihme, että lapsen kyky hallita käyttäytymistään ajautuu kaaokseen.

Unicefin (2017) tutkimuksessa, jossa on vertailtu neljääkymmentä maailman rikkainta valtiota, Suomi on kärkisijoilla lapsiperheiden suhteellisen köyhyyden vähäisyydessä ja koulutuksessa, mutta sijalla 29 lapsen kohtaaman väkivaltaisuuden vähäisyydessä.

Suomessa tulisi pikaisesti lisätä niin kotien kuin palvelujenkin lähi-ihmissuhteissa sellaista lapsiystävällisyyttä, joka parantaa lastemme hyvinvointia ja kohentaa Suomen asemaa kansainvälisissä vertailuissa.

Lea Pulkkinen
Professori, Helsinki

Julkaistu: Mielipide, Helsingin Sanomat 17.4.2019

KUTSU JA OHJELMA: Haukkalan säätiön Asiantuntijafoorumi VI

Haukkalan säätiön Asiantuntijafoorumi VI

KANSALLISESTA LAPSISTRATEGIASTA PAIKALLISEEN LAPSISTRATEGIAAN

Aika: ke 30.1. klo 12-16.15
Paikka: Cygnaeus-talo, Cygnaeuksenkatu 1, Jyväskylä

Asiantuntijafoorumi VI:n ohjelma puhujineen täältä.
Ilmoittaudu tästä linkistä: https://www.webropolsurveys.com/S/4E166E2123669405.par

Keski-Suomi on lapsiohjelmatyön edelläkävijä.  Parhaillaan valmistellaan kansallista lapsistrategiaa, mutta Keski-Suomessa tämä työ käynnistyi jo 2016. Tuolloin laajasti päättäjiä koonneessa Lapsifoorumissa asetettiin tavoitteeksi, että Keski-Suomi tullaan vuonna 2025 tuntemaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin maakuntana.

Lasten ja nuorten monialaista tutkimuksen ja käytännön asiantuntemusta kokoava Haukkalan säätiö on ottanut tehtäväkseen lapsiohjelman kehittämisen osaksi maakunnan kokonaisstrategiaa. Työtä on tukenut ja edistänyt Sipilän hallituksen kärkihanke Lapsi-ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE sekä sen kaksivuotinen maakunnallinen toteutus KSLAPE. Tämän työn tulokset ovat nyt luettavissa tuoreesta julkaisusta:

Pulkkinen, L. & Fadjukoff, P. (2018). Keski-Suomen lapsiohjelma: Lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Julkaisu on vapaasti saatavilla Haukkalan säätiön verkkosivuilla: https://haukkalansaatio.com/lapsiohjelma2018/

Pyrittäessä lisäämään lasten hyvinvointia on valittava ne lasten hyvinvoinnin osa-alueet ja indikaattorit, joissa muutosta toivotaan, ne strategiat, joilla hyvinvoinnin edellytyksiä pyritään parantamaan, ja ne lapsen elinpiirit, joissa muutosta yritetään saada aikaan.

Siksi tarvitsemme laajaa kuntapohjaista yhteistyötä ja vuoropuhelua eri ammattiryhmien ja päätöksentekijöiden välillä. Haukkalan säätiön kuudes asiantuntijafoorumi jatkaa ja tukee tätä työtä ja toivoo, että kuntien edustajat toisivat esiin omissa kunnissaan jo tehtyä lapsiohjelmatyötä. Tervetuloa mukaan!

Foorumin taustamateriaalina ovat edellä mainitun julkaisun lisäksi  käytettävissä  suuntaviivat valmistuvalle kansalliselle lapsistrategialle, jota valmistelemaan on asetettu työryhmä:  https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansallinen-lapsistrategia-vahvistamaan-suomalaisen-yhteiskunnan-lapsilahtoisyytta

 

Seminaarikutsua toivotaan lähetettävän eteenpäin verkostoissanne.

 

Lisätietoja:

Päivi Fadjukoff
Haukkalan säätiön hallituksen sihteeri
paivi.fadjukoff(at)haukkalansaatio.com
p. +358 50 5181410

Keski-Suomi lapsistrategiatyön edelläkävijänä: lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan

Parhaillaan valmistellaan kansallista lapsistrategiaa. Keski-Suomessa lapsistrategiatyö käynnistyi jo 2016, jolloin laajasti päättäjiä koonneessa Lapsifoorumissa asetettiin tavoitteeksi, että Keski-Suomi tullaan vuonna 2025 tuntemaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin maakuntana.

Lasten ja nuorten monialaista tutkimuksen ja käytännön asiantuntemusta kokoava Haukkalan säätiö on ottanut tehtäväkseen lapsistrategian kehittämisen maakunnan kokonaisstrategiaan sisältyvänä lapsiohjelmana. Työtä on tukenut ja edistänyt Sipilän hallituksen kärkihanke Lapsi-ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE sekä sen kaksivuotinen maakunnallinen toteutus KSLAPE, jonka päätösseminaari järjestetään Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksessa tiistaina 4.12. Samalla on valmistunut professori Lea Pulkkisen ja dosentti Päivi Fadjukoffin kirjoittama lapsen hyvinvointia ja sen indikaattoreita ja edellytyksiä luotaava Keski-Suomen lapsiohjelma-julkaisu.

– Lapsi on kokonaisuus, mutta hänen hyvinvointiaan voidaan arvioida eri näkökulmista, jotka liittyvät lapsen fyysiseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen, esteettiseen, kognitiiviseen, eettiseen ja henkiseen kehitykseen, kuvailee professori Pulkkinen.   – Lapsen hyvinvoinnilla näillä eri osa-alueilla on edellytyksensä, joita analysoimme lapsiohjelmassa lapsen oman toiminnan, merkittävien ihmissuhteiden sekä kasvuympäristön kannalta.

Tuoreessa raportissa analysoidaan lasten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvittavia päätöksiä ja askeleita, joita tarvitaan usealla toimintakentällä. Lapsihan kohtaa hyvinvointinsa edellytykset omassa elinpiirissään, johon kuuluvat koti, varhaiskasvatus tai koulu, leikki ja virkistystoiminta, perheen ulkopuoliset läheissuhteet, palvelut sekä yhteiskunnallis-kulttuuriset olosuhteet. Pyrittäessä lisäämään lasten hyvinvointia on valittava ne lasten hyvinvoinnin osa-alueet ja indikaattorit, joissa muutosta toivotaan, ne strategiat, joilla hyvinvoinnin edellytyksiä pyritään parantamaan ja ne lapsen elinpiirit, joissa muutosta yritetään saada aikaan.

– Tarvitsemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi laajaa yhteistyötä eri ammattiryhmien ja päätöksentekijöiden välillä, sekä lasten ja aikuisten vuoropuhelua, muistuttaa Päivi Fadjukoff.

Haukkalan säätiö vie lapsiohjelmaa eteenpäin järjestämällä 30.1. Jyväskylässä maakunnallisen asiantuntijafoorumin ”Kansallisesta lapsistrategiasta paikalliseen lapsistrategiaan”. Foorumin taustamateriaalina on nyt valmistuneen raportin lisäksi tuolloin käytettävissä myös suuntaviivat valmistuvalle valtakunnalliselle lapsistrategialle.

Julkaisu ”Keski-Suomen lapsiohjelma: Lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan” on vapaasti saatavilla Haukkalan säätiön verkkosivuilta: https://haukkalansaatio.com/lapsiohjelma2018/

 

Lisätietoja:

Lea Pulkkinen, lea.pulkkinen@psyka.jyu.fi, 044 552 4892
Päivi Fadjukoff, paivi.fadjukoff@jyu.fi, 050 5181410

Miksi vanhemmuus kytketään työhön?

Tieto lasten syntyvyyden vähenemisestä kirvoitti mieleeni muistot tutkijanaisten työllistämisestä tutkimushankkeisiin. Oli tavallista, että työsopimuksen solmimisen jälkeen tutkija tuli luokseni ja kertoi, että hänellä olisi henkilökohtaista asiaa. Silloin melkein kysyin: Koska on odotettu syntymä? Kertomus oli sama. Vihdoinkin, kun oli saanut työsuhteen, uskalsi ajatella lapsen saamista.

Toistuvat kokemukset saivat pohtimaan vanhemmuuden kytkentää työhön. Miksi lasten synnyttäminen kuuluu työnantajan korvausvastuisiin? Ministereiden huoli syntyvyydestä on hyvä merkki siitä, että kysymys onkin valtion asiasta.

Ratkaisuehdotukseni on, että lapsen saamiseen liittyvät tuet irrotetaan työsuhteesta ja ne korvataan eläkkeiden ja KELA-korvausten tapaan yhteisestä rahastosta. Tällöin kustannukset eivät kaadu naisvaltaisten alojen työnantajille, vaan kansakunta kokonaisuudessaan osallistuu niihin.

Uusi tuen antamisen muoto antaisi nuorille ihmisille vapautta suunnitella omaa ja perheensä elämää ja rytmittää siihen lasten syntymää ja työelämään osallistumista. Kun elinikä pitenee ja eläkeiät nousevat, jää parhaassa hedelmällisyysiässä lapsensa saaville kymmeniä vuosia aikaa tehdä työuraansa.

Nuorten ihmisten, erityisesti naisten elämään kohdistetaan liian suuria paineita monilla elämän alueilla, kun lapsen saamisen kanssa samaan hengenvetoon puhutaan työuran tekemisestä ja eläkkeiden ansaitsemisesta. Lapsen synnyttäminen on niin tärkeä ja vaativa yhteiskunnallinen tehtävä, että siitä voi eläkevuosia kartuttaa jopa suuremmasta syystä kuin jostakin työtehtävästä. Työuran tekemistä voidaan puolestaan tukea koulutuksella lapsen saamisen jälkeen.

Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus osoittaa, että työuraa ja hyvinvointia voidaan tukea myöhemminkin annettavalla koulutuksella. Tärkeää on osoittaa arvostusta perheelle ja antaa nuorille valinnanvapautta erilaisiin ratkaisuihin.

Tulin itse äidiksi 21-vuotiaana ja opiskelin pienten lasten kanssa. Heidän kasvamisensa koululaisiksi vapautti minua muihin tehtäviin. Tunnen monia muitakin nuorina äideiksi tulleita, joille lasten varhainen saaminen ei ole ollut työuran este vaan pikemmin ponnahduslauta monipuoliseen elämään, johon lapset ja lapsenlapset ovat omalla tavallaan osallistuneet.

Lea Pulkkinen

Kirjoittaja on psykologian emeritaprofessori Jyväskylän yliopistosta